keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Vessa

Vessaremontti on ollut jo tovin valmiina, mutta postauksen aikaansaaminen on tuntunut ylitsepääsemättömän hankalalta. Tässä se nyt vihdoin ja viimein tulee!


Pintojen teko alkoi laattojen tilaamisella. Homma ei ollut helppo, koska mulla on tapana haaveilla sellaisesta, mitä ei ole olemassakaan.:D Tällä kertaa päähänpistona pyöreät lattialaatat. No juu, ei lykästänyt ja lattiaan päätyi lopulta valkoinen, kuusikulmainen laatta.

Seinät haluttiin pitää vaaleana ja puolipaneeli oli itsestäänselvyys. Hetki kyllä mietittiin, että oikeastikko tämän talon jo neljäs tila puolipaneeliin(?), vaan ei muutkaan vaihtoehdot miellyttäneet. Rautatieläistalossa oli toteutettu hienosti jalkalistaa päin panelointi ja niin myös me teimme, tuli ihan tosi siisti lopputulos! Pieniä juttuja, mutta vaikuttaa ihan hirmusesti ulkonäköön.



Vessan "juttu" on ehdottomasti katto. Pari vuotaa ruusutarhaa ja se oli siinä! Voin kyllä kertoa, että jo kahden vuodan asennus kattoon sai hien pintaan ja kuviokohdistus teki hommasta huomattavasti hankalampaa. Huh! Lopputulos kuitenkin palkitsee tässäkin.:)




Allas- ja lääkekaappi toteutettiin "tein itse ja säästin"-ajatuksella ja peili löytyi lopulta vanhan tavaran kaupasta.

Ollaan oikein tyytyväisiä lopputulokseen (onhan tätä jo muutama vuosi odotettukin), eikä ikävöidä pätkääkään katossa meneviä viemäriputkia tai lattiassa ammottavaa aukkoa, josta hiiret tunki sisälle.

..Nyt onkin häärätty navetan puolella, jossa hiiret on vaihtunut rottiin, yök! Kanat muutti uusiin tiloihin ja lampolassa alkaa pieni karsinaprojekti, mutta palataan näihin asioihin myöhemmin.;)

Aurinkoista viikon jatkoa!










perjantai 24. helmikuuta 2017

Ideatkin taitaa olla hiihtolomalla?

Tiedättekös, kun välillä remppa etenee toimitusaikojen takia niin hitaasti, että tukka meinaa irrota? Huoh, vessa on vähän vielä kesken, ihan tosi vähän, niin vähän että ei malttaisi yhtään enää odottaa.;)




Tumput suorina täällä ei olla kuitenkaan jouduttu odottelemaan, vaan paisutettiin remontti myös välihuoneen puolelle. Kissan repimät tapetit ja listat on revitty pois, seuraavaksi seinien tasoitusta ja maalin valinta. Tähän lähdinkin oikeastaan hakemaan ehdotuksia ja mielipiteitä.


Tila on melko pieni, siinä on seitsemän vaneriovea - viidellä erilaisella kahvalla :D, siivouskomero (jonka oven virkaa toimittaa pitkä verho) ja kaksi ikkunaa eteiseen. Ehjää seinä tai valoa ei siis pahemmin ole. Lattia maalataan harmaaksi käytännön syiden sanelemana, mutta seinät aiheuttaa päänvaivaa. Maali on ainut vaihtoehto, koska tuo meidän hirvittävän karvainen Esko-koira tykkää nukkua tässä tilassa ja kröhöm, se jättää yleensä jälkeensä melkosen läntin kuraa.;) 

Ehdotuksia? Ideoita? 



 ♥ Terkuin,
Tyhjäpää

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Sopivan simppeliä





Nyt se löytyi, mulle sopiva käsityö"laji". Ensimmäinen makramee tehty ja harmittaa, kun se valmistui niin nopeasti!:D Seuraavaksi pitää siis tehdä paljon suurempi ja opetella uusia solmuja. Tähän käytin vain yhtä sorttia, silti siitä tuli (ainakin omaan silmään) oikein sievä. 
Laatikossa on pyörinyt pari metallirinkulaa unisieppareita varten, mutta nehän toimii tällaisissakin tekeleissä loistavasti. Tuohon voisi kyllä lisätä vielä muutaman oman kanan sulan, hmmm..

Loppuviikko taitaa kuitenkin mennä vessaremontin parissa. Nyt meillä on vihdoin paneelit ja allas, joiden toimitusajat olikin odotettua pidemmät.
Onnea on kahden vessan talous!

tiistai 3. tammikuuta 2017

Pannu love

Kuinka iloiseksi ihminen voi tulla pienestä, vanhasta kahvipannusta? No niin iloiseksi, että itseäkin huvittaa. Monta päivää se pyöri mielessä, kunnes vuoden viimeisen päivän kunniaksi, miehen "kannustamana" (epäilen ettei se todellakaan jaksanut enää kuunnella mun suurta murhetta ostokriisistä) marssin kirppikselle tekemään kaupat. Pannu oli rähjäisyytensä puolesta ylihinnoiteltu, mutta silti niin sievä! Onneksi on olemassa ihmesieni ja pienen puunauksen jälkeen vanhus oli täydellinen.




Tämän meidän pikkukylän kirppiksiltä on muutenkin lähiaikoina löytynyt yllättävää tavaraa. Monen kuukauden metsästys päättyi, kun liinavaatekaappi osui vahingossa silmään tavararöykkiön keskeltä. Neppikukkaroakaan ei joutunut kovin suuresti raottamaan - tuskin myyjä tiesi, että kaapista ois varmasti saanut hinnan tuplanakin.;)


Yhdestä ostoksesta sitten maksoinkin hinnan yli kaksinkertasena. Tai hinta oli varmaan ihan kohdallaan, mutta olin "rekisteröinyt" hintalappuun raapustetuista numeroista vaan toisen.:D Myyjä huomasi, että mun naama oli suurta kysymysmerkkiä summan kuultuani ja ystävällisesti kertoi, että "sehän on Finelin kulho." Mähän en ymmärrä niistä mitään, en yhtään mitään! Nyökkäsin ja ajelin polleena kotiin, onhan mun mandariineilla nyt ihan oma Finel.



perjantai 30. joulukuuta 2016

Viimeisiä viedään








Eipä ole enää montaa päivää tätä vuotta jäljellä.  Koko joulukuu meni melkosessa sumppurassa, kun ensin pidettiin kolmisen viikkoa sairastupaa ja sitten olikin jo joulu. Niin kivaa, kun syöminen ja sukulointi onkin, olen ihan tyytyväinen että se on taas ohi ja normaali arki pyörii. Kiireetön ja aikatauluton joulu olisi mun makuun - ehkä vielä jonakin vuonna.;)

Tulevan viikonlopun juhlaan panostetaan nakkipaketin ja perunasalaatin verran, eikä stressata jos silmät ei pysy auki puoleen yöhön saakka.

Olit hyvä ja tasainen vuosi, kohokohtana tietenkin meidän häät♡

Hyvää uutta vuotta siis kaikille ja muistakaa suojalasit!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Toinen kerta toden sanoo(?)

Terkkuja vaan täältä miljoonan keskeneräisen homman keskeltä. Olispa kiva näyttää teille jotain uutta, hienoa ja VALMISTA. Sen sijaan voin kuitenkin kertoa, että keskeneräisiä hommia tulee jostain koko ajan lisää!



Yläkerran aula on edelleen viimeistelemättä, mutta saatiin me vintille johtava ovi sentään vaihdettua. Siltä osin menee kyllä nyt listotus uusiksi, kun ajatus uudesta ovesta tuli tietysti vasta vähän jälkijunassa. Ennen oven virkaa toimitti vaneri-finnfoam viritys, se oli kyllä ruma ja hankala. Teetettiin tilalle ulko-ovi, joka sopii yläkerran peiliovien kanssa. Vielä se pitäisi maalata ja hankkia sopiva kahva.


Ovi ei ole ainut asia, jonka takia tehdään jo toista kierrosta. Viisi vuotta sitten, kun tuo remppa alotettiin (ajatelkaa, VIISI vuotta :D), päätettiin laittaa kattoon halogeenit. Voin kertoa, että tän viiden vuoden aikana on mieltymykset muuttunut ja halogeenit ei tule enää kuuloonkaan. Sattumalta antiikkiverstas käynnillä bongasin alennuksessa olevat posliinikannat ja hintaa taisi olla 12€/kpl, asiaa ei tarvinnut pahemmin miettiä. Kyllä nekin vielä joskus paikkaan saadaan.;)


Niin että kun remontin kesto venyy ja venyy, niin ei se helpolla valmistu, kun kaikki tehdään (vähintään) kahteen kertaan..

Syksyn aikana on alotettu pari muutakin projektia, mutta palataan niihin myöhemmin. Mahtaakohan ne joskus valmistua?



lauantai 1. lokakuuta 2016

Eläimet - elämän ilo ja murhe

Niin, sitä ne on. Kun niitä on paljon, tuottavat ne runsaasti kumpaakin. Olen tällä viikolla miettinyt ensimmäistä kertaa terveen eläimen kuoppaamista, koska se ei tuota ollenkaan tuota ensimmäistä - iloa. Vaikka kyse on "vain"(?) kanasta, niin taidan kuitenkin vielä yrittää sopua.


Otin kanalasta häkkien välisen verkon viikko sitten pois ja kaikki näytti sujuvan hyvin. Pikkukanat tipuinensa sulautuivat hyvin porukkaan, kunnes koitti tiistai. Pehtoorin, toisen kanaemon päätä oli nokittu niin, että toinen puolisko oli kuin tennispallo. Silmästä tai edes sen paikasta ei ollut tietoakaan. Seurailin tilannetta, kun en edes tiennyt onko silmä puhki vai vaan turvonnut umpeen. Sitkeästi muori kuitenkin huolehti tipuista ja ruokakin kelpasi. Olin niin kiukkunen ja surullinen, pikkukanat on jotenkin tosi spesiaali-tyyppejä, enkä kestä niiden haavereita yhtään. ..pitäkää vaan hulluna, mutta kyllä kanoihinkin voi kiintyä!:D

Olen melko varma tämänkin sotkun aiheuttajasta. Sama kana, joka välillä hyökkäilee pesässä munivien kanojen päälle. Hautovat kanat se häätää pesistä pois ja ruokakipoille ei ole asiaa, jos se niin päättää. Miksiköhän edes pidän koko kanaa? Ilman sitä olisi parven elo aika sopuisaa.



Toivottavasti sopu pysyy yllä myös, kun tiput kasvavat. Tuo pieni ja musta, jonka tyttö nimesi Pöpiksi, sehän on tietysti kukko. Siitä jää varmaan O.Virtasen varpaan kokoinen, uskaltaisiko se uhitella? Jos uskaltaa, reagoiko tyyni ja tasainen jättiläinen tuohon kirppuun mitenkään? On kuulkaas jännää tää kanojen pito!


Ps. Eilen Pehtoorin silmä oli jo raollaan, eikä se onneksi oo puhki! Ehkä tästä vielä toivutaan.:)